Kolme muskettisoturia

Tarina lähtee siitä, että Minun eli Neveenin ja Nevonin pikkusisko Nevada lähti mukaan partioon ja päätti osallistua kesäleirille. Nevada sitten pyysikin meitäkin lähtemään. Olimme heti mukana ja päätimme pyytää Kirsiä mukaan. Mikä sen parempaa kuin lähteä viettämään viikko sisarusten ja parhaan kaverin kanssa keskelle metsää ja uusia tuttavuuksia.

Tottakai pieni ajatus meillä kaikilla oli takaraivossa siitä, mihin olimme ryhtyneet. Olimme kuitenkin lupautuneet lähtemään partiolaisten kanssa retkelle ilman minkäänlaista kokemusta partiosta. Olimme varautuneet jo ajatuksen tasolla siihen, että metsästäisimme ja kalastaisimme omat ruokamme, nukkuisimme keskellä villiä luontoa teltoissamme peläten karhuja ja käärmeitä sekä eräilisimme jorpakoista toisiin. No ei ihan, mutta melkein.

Kun lähtöpäivä koitti, lähdimme rinkkoinemme odottamaan bussia. Kaikki näytti tuntevan toisensa ja me päätimme hengailla keskenämme bussin perällä ja seurata matkan kulkua. Päästessämme perille huomasimme olevamme leirikeskuksen pihalla lähellä rantaa ja metsää. Emme olleetkaan keskellä ”ei-mitään”. Tästä leiri lähtikin käyntiin.

Yhteishenki oli mahtava, vaikka leirillä olikin kahdesta partioseurasta ihmisiä. Kaikki ottivat meidät mukaan toimiin, vaikkei kaulaamme koristanutkaan partiohuivi. Olisimme saaneet nukkua sisällä, mutta päätimme kolmistaan, että pystytämme oman telttamme ihan partiohengen nimissä. Oli mahtavaa kokea asioita, mitä normaalisti emme voi kaupungissa tehdä. Yöt olivat aika kylmiä ja huolimatta aamufiiliksistä nukuimme aina seuraavankin yön pihalla. Päätimme, että kokeilisimme mahdollisimman paljon kaikkea mahdollista ja lähtisimme mukaan kaikenlaiseen. Olimme jopa niin rohkeita, että päätimme nukkua muutaman telttayön jälkeen laavussa nuotion äärellä. Olihan se aivan mahtavaa.

Meitä pyydettiin auttamaan ruoanlaitossa sekä erilaisissa aktiviteeteissa. Olihan se huippua, että mekin saimme vastuutehtäviä. Pikkuhiljaa saimme vastuuksemme lähteä ohjaamaan lasten ’haikkia’ tunturille. Siis tosissaanko me kolme ei-partiolaista saisimme muutaman lapsen omalle vastuullemme. Ei siinä, kyllähän me nyt metsässä liikkumisen perustaidot kuitenkin omattiin. Lapset pitivät meitä auktoriteetteina siitä huolimatta, vaikka olisivat tienneet enemmän asioista taikka siitä faktasta, ettemme oikeasti olleet johtajia, joita uskoa ja totella. Se reissu pariin otteeseen oli kyllä ehkä leirin parasta antia ja pysyimme suhteellisen hyvin kartallakin.

Päätimme sitten vuoltaa puupaloista voiveitset. Ehkä siinä epäilyksessä, että osaisimmeko oikeasti luoda pelkällä puukolla jotain hyödyllistä, mutta kyllä! Voimme kyllä sanoa, että ne veitset ovat edelleenkin kovassa käytössä.

Kyllähän nyt jostain piti kokea pienoinen shokki ja sen aiheutti jos jollekin meistä se, ettei yhteyttä löytynyt kovinkaan useasti leirialueelta. Yksi meistä oli aina, kun mahdollisuus löytyi, kännykkä päänä etsimässä kenttää ja voitonriemuisena sitten vietti siinä paikassa niin kauan kunnes kenttä katosi. Kyllä me siitä monet naurut saatiinkin.

Kokonaisuudessaan leiri oli mahtava. Saimme hyvän vastaanoton ja meitä kohdeltiin kuin partiolaisia, mikä oli hienoa nähdä. Oli mahtavaa saada viettää aikaa yhdessä omien sisarusten sekä huipun ystävän kanssa ja sen lisäksi vielä niin monen partiolaisen. Harvemmin näitä asioita on saanut kokeilla aikaisemmin. Pääsimme johtajien kokouksiin ja suunnittelemaan itse päivän toteutuksia. Meistä kaikki miettivät enemmän tai vähemmän partioon liittymistä ja yksi taisikin värväytyä mukaan elikkä voisimme sanoa, että onnistunut homma kokonaisuudessaan.

Pilssirotta 2014

Pohjolan Pirteät ja Toimarit järjestivät kesällä 2014 yhteisen leirin Taivalkoskella Siirajärvellä. Osallistujia oli yhteensä noin 80. Leirin ohjelma oli rakennettu merirosvo-teeman ympärille.
Leirille osallistui ensikertalaisia jokaisesta ikäryhmästä. Neveen, Nevon ja Kirsi olivat ainoat aikuiset, joilla ei ollut aiempaa partioleirikokemusta.